”Ei siihen kuole mutta ei siellä kai kukaan uimassa käy”: Kangasalan Kirkkojärven monimuotoiset paikkakokemukset

Luonnossa käyminen ja siellä oleskelu on ollut jo hetken aikaa kasvava trendi. Luonnosta haetaan virkistymistä arjen keskellä ja sillä on myös korostunut merkitys kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpidossa. Luonnonsuojelualueet eivät ole tästä kehityksestä poikkeus, vaikkakin kaupungeissa sijaitsevien luonnonsuojelualueiden rooli on pysynyt suhteellisen samana. Kaupunkienluonnonsuojelualueilla on monta roolia, sillä ne ovat varsinaisen tarkoituksensa lisäksi tarjoavat myös paikan myös virkistyskäytölle ja lähiliikunnalle. Samalla nämä luonnonsuojelualueet monimuotoistavat kaupunki- ja keskusta-aluetta, sillä suojelualueiden villi ja hoitamaton luonto luo suuria kontrasteja muulle hallituille viheralueille. Kuitenkin samalla suojelualue luo omalaatuisen ja uniikin lähiluonnon, jonka saavutettavan ja helpon käyttämisen mahdollistaa alueen kytkeytyminen keskustaan. Tutkielma kohdistuu Kangasalan keskusta-alueen kyljessä sijaitsevaan Kirkkojärven luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueeseen. Kirkkojärvellä alueen aktiivinen virkistyskäyttö on huomioitu muun muassa pitkospuista osien muodostuvalla yli 10 kilometrin pituisella ulkoilureitillä, joka yhdistää järven ympäröivät taajama- ja haja-asutusalueet toisiinsa sekä keskustaan. Kirkkojärvellä on myös paikallisesti merkittävä historia taustallaan, sillä sinne on vuosina 1954–1979 laskettu kaupungin jätevesiä. Tarkastelun kohteena tutkielmassa on paikkakokemuksien muodostuminen suojelualueen ja keskustan jännitteisessä suhteessa sekä millaisina nämä kokemukset ilmenevät. Tutkielmassa pohditaan myös, miten luonnonsuojelualue ja keskusta-alue omina entiteetteinään vaikuttavat muodostuneisiin kokemuksiin, sekä millaisia paikkatunteita Kirkkojärveen haastateltavat ovat muodostaneet. Teoreettisesti tutkielma kiinnittyy paikan teoriaan, jonka kautta paikkakokemus ja -tunteet avautuvat luontevasti. Kokemuksien ja tunteiden hahmotta-misen ja sanoittamisen apuna hyödynnetään lisäksi herkkyys-käsitettä, jonka avulla korostuu kokijan herkistyminen ympäristöön sekä kyky havainnoida ympäröivää luontoa. Paikkakokemuksiin pääsee parhaiten käsiksi kävelemällä ja tutkailemalla aluetta, jonka myötä aineiston keruu on toteutettu alueen käyttäjien kävelyhaastatteluilla. Kävelyt on sijoittunut Kirkkojärven kulttuuri- ja luontopolulle sekä rajautuneet pääasiallisesti järven länsipuolelle Ranta-Koiviston alueeseen. Käveleminen alueella johdattaa omanaan haastattelun teemoihin sekä nostaa esille tilanne- ja paikkasidonnaisia kokemuksia. Haastateltavien monimuotoinen joukko tarjoaa laajan taustoituksen sekä kokemuksien skaalan Kirkkojärven alueesta. Näiden taustojen ja kokemuksien kautta on myös mahdollista tarkastella niiden kautta ilmeneviä syvempiä paikkatunteita alueella. Keskusta-alueen läheisyys haastaa, mutta luo Kirkkojärvestä uniikin ja omalaatuisen paikan, joka on täynnä sisäisiä jännitteitä. Ensinnäkin alueen sijainti mahdollistaa aktiivisen käytön ja paikkakokemuksien kehittymisen, mutta samalla alue muotoutuu lähemmäksi kaupunkiympäristöä. Usealle kävelymatkan päässä oleva suojelualue muotoutuu luontevaksi osaksi arkisia rentoja liikunnan hetkiä, joilla voidaan pysähtyä luonnon keskelle unohtamaan arjen kiireet ja stressitekijät. Kuitenkin kunnon luontoretkeilykohteet nähdään sijaitsevan muualla eikä Kirkkojärven koeta sopivan siihen käyttöön. Keskusta-alueen luomat jännitteet korostuvat koke-muksissa, joiden ytimessä on alueen haastava asema ja vaikea käsittäminen